Olen tykittänyt viime päivinä jonkin verran puutarhajuttuja Instan stooreihin ja saanut tasaiseen kysymyksiä pihan hoitoon tai kasveihin liittyen. Tässäpä siis koottuna omaan harrastelijamutuiluun pohjautuvia ajatuksia pienen pihan puutarhuroinnista.

Perennapenkit

Itse sain kokonaisuuksien suunnitteluun apuja äidiltä, jonka paras vinkki oli keskittyä kasvien kukinta-ajankohtiin niin, että penkit ovat kauniita aina toukokuusta syyskuulle.

  1. Kukinta-ajankohdat.  Kesä-heinäkuussa kukoistavia kasveja on helppo löytää, mutta tuokokuiset ovat harvemmassa. Omat rakkauteni toukokuisista ovat kevätkaihonkukka ja kirsikkapuu,  jonka lisäksi penkkiin voi upottaa aikaisin herääviä sipulikukkia (tulppaanit hyvä vaihtoehto).
  2. Eri kasvityyppien sekoitus. Pionit, ruusut, unikot ja liljat ovat mielettömän upeita, mutta penkki on suoraan sanottua aika ankea, ennen kuin nämä kaunottaret pääsevät loistoonsa. Joukkoon kannatta sekoittaa ikivihreitä (havuja, esim. pallo- ja timanttituija) ja maanpeittokasveja (kuten rönsytiarella, kevätkaihonkukka ja hopeahärkki), koska toukokuu.
  3. Korkeuserot. Paitsi eri tavalla käyttäytyvät lajikkeet, myös eri korkuiset yksilöt kannatta sisällyttää suunnitelmaan. Hieman korkeampaa sortimenttiä omissa penkeissä edustavat mm. jasmike sekä kapea ja leveä kurjenmiekka.
  4. Luonnokivet. Raksa-aikana pihalta nousseet kivenmurikat ovat olleet penkkien aarteita. Niillä voi reunustaa puskia tai kokonaisia penkkejä ja puunjuurikkoja.
  5. Harventaminen. Lohkaise rohkeasti rautalapiolla osa liiaksi rehevöityneistä perennoista Facebookin kierrätysryhmiin. Kukat ja pensaat pääsevät oikeuksiinsa, kun niillä on omat sopivat kolonsa.
  6. Helppo ja rehevä perenna? – Kuunlilja. Kestää hyvin aurinkoa eikä vaadi ylimääräistä kastelua.  Lajikkeesta löytyy useita erilaisia lehtiä, meiltä löytyy kolmea erilaista.
  7.  Ravinteikas multa alle. Sen jälkeen, kun kasvit saivat hyvän kasvualustan, en ole niitä juuri lannoitellut. Tämä tuskin on alan ammattilaisten virallinen suositus, mutta olen tehnyt omat johtopäätökseni penkkien eksponentiaalisesta rehevöitymisestä johtuen.

Toukokuu

Heinäkuu

Nurmikko

Koska pieni piha ja malttamaton luonne, hankimme aikoinaan siirtonurmen. Asennus oli odotettua helpompi, muisti vain kastella iltaisin pitkään ja hartaasti, niin hyvä tuli. Nurmi on kestänyt samalla tavalla kuin naapurin siemenestä istutetut vastaavat. Myös rikkaruohot ovat löytäneet meidän pihaan aivan samalla intensiteetillä, vaikka ensimmäiset kaksi kesää sujuivatkin varsin rikatta.

  1. Siirtonurmi on tosi hyvä vaihtoehto malttamattomalle.
  2. Ilmestyvät rikkaruohot kannattaa nappailla samantien pois. Nuorten rikkojen juuret irtoavat vielä tosi helposti.
  3. Jos kuitenkin unohdit kohdan 2, ota avuksesi iso talttapäinen ruuvari. Sillä saa möyhättyä mullan voikukan juuren vierestä pehmeäksi ilman, että nurmikkoa tarvitsee lapioida hajalle. Äärimmäisessä kiireessä tai laiskuudessa kiskaise irti edes pelkkä kukinto, jottei ryökäle pääse lisääntymään.
  4. Jos nurmialue on pieni, siloittele reunat trimmerillä tai saksilla. Itse käytän ihan tavallisia keittiösaksia ja ai että tulee tosi viimeistelty (ruoho ei myöskään lentele sinne tänne holtittomasti, kuin trimmerin kanssa touhutessa).
  5. Laita kalkkia tai lannoitteita, jos muistat tai muuten näyttäisi olevan tarpeen. Itse olen ehkä kerran kalkinnut ja ilmankin on ihan hyvin pärjännyt.

Ennen

Jälkeen

Kivetykset

Kivetykset ovat työläitä, mutta aivan pakollisen kauniita pihojen rytmittäjiä. Niihin on myös mahtavaa piirreellä katuliiduilla (asia demonstroitu jälkeen-kuvissa).

  1. Kivilajin valinta. Tämä vaikuttaa hirveästi siihen, minkä henkinen pihasta tulee. Meiltä löytyy liuskekiveä ja nupukiviköhän tuon toisen nimitys on. Ihan hauskan ja eläväisen näköistä, kun kaikki ei ole samaa laatua.
  2. Huolelliset pohjatyöt. Tasainen pohja, aluskankaat, reunanauhat ja eri karkeusasteisia hiekkoja. Tämän kun tekee huolella, kivet pysyvät liikahtamatta paikoillaan ja rikkaruohojen kanssa pääsee huomattavasti vähemmällä.

Ennen

Jälkeen

Ennen

Jälkeen

Yrttilaatikot ja marjapensaat

Pieni hyötypuutarha on ollut ihana. Eikä se vaadi oikeasti paljon neliöitä, vaikka äkkiseltään voisi luulla, että pienellä pihalla omista mustaherukoista täytyy tinkiä.

  1. Kasvatuslaatikot. Jämälaudoista nikkaroidut laatikot ovat tuoneet ryytimaalle kivasti ryhtiä.
  2. Multa. Muutaman vuoden kokemuksella kasvatusmultaan kannattaa panostaa. Musta Multa esimerkiksi on ollut huippu, nyt kokeilussa kompostorista tullut tavara, jonka päällä vielä kerros Mustaa.
  3. Harventaminen. Tätä en kerran raskinut tehdä ja eihän siitä mitään tullut. Eli salaatit ja juurekset kannattaa harvennella niin, että edes osa mahtuu kasvamaan kunnolla isoksi.
  4. Sijainti. Epäilen, että meillä yrttimaa sijaitsee ideaalissa paikassa aamuaurinkoisen aidan vieressä. Niin hyvin satoa on aina tullut. Eli ei suoraan pahimmassa auringon paahteessa, muttei ihan varjossakaan.
  5. Omenapuun taivuttelu. Näin jälkiviisaana olisin taivutellut ja harvennellut oksia niin, että puu olisi kasvanut oppikirjamaisen kauniiksi (mutta aivan hyvä tuli onneksi ilmankin).
  6. Marjapensaiden kaitseminen. Karviainen, puna- ja mustaherukka ja erityisesti vattu ovat kovia pensaita kasvamaan. Näitä täytyy katkoa tasaiseen pienemmäksi, jotta pysyisivät lestissään. Erityisesti vadelma vaatii karkailevien oksanalkujen kitkemistä. Karviainen on aivan lemppari ja näistä selvästi kompaktein. Pensas antaa aivan valtavan sadon jo pienelläkin puskalla.

Siinäpä niitä näin äkkiseltään naputeltuna! Toivottavasti on jollekin avuksi.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *