Olen tänä vuonna haastanut itseäni katsomaan lähelle. Kaiken somettamisen ja Instan Story-virran keskellä pysähtymään ja nostamaan katseeni kännykästä. Annoin tämän neuvon tänään myös ystävälleni, jonka läpikäymien vaikeuksien edessä olen useimmiten aivan neuvoton. Kuuntelen, pälpätän ja koitan jäsennellä ajatuksiani auttavaan muotoon, mutta harvoin osaan antaa mitään konkreettisia, hyviä neuvoja. Mutta tämän uskon helpottavan niin vähäpätöisissä, pinnallisissa murheissa kuin elämän pysäyttävissä käännekohdissa.

Katso lähelle. Pohdi, kenen seurassa voit olla täysin oma itsesi. Kenen seurassa voit möläyttää jotakin aivan hölmöä, mutta luottaa siihen, että kyllä ne tyypit tietää, mitä yritin ajaa takaa.

Kenen seurassa uskallat kiukutella, pyytää anteeksi ja tuntea olevasi yhtä rakastettu kuin aina ennenkin?

Lisää paukkuja näihin ihmisiin. Jätä muutama Instan Story väliin ja ehdota treffejä niille ihanille ihmisille, joita arvostat ja jotka jo ovat elämässäsi. Puolisollesi, lapsuuden kaverille, uusimmalle upealle tuttavuudelle, lasten kummeille, sukulaisille. Siis heille, joiden vastaamatta jättäminen ei aiheuta minkään sortin spekulaatiota siitä, että taustalla saattaisi mahdollisesti jostakin näkökulmasta tarkasteltuna olla jotakin kryptistä piiloviestintää.

Uskomattoman toimiva konsepti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *