Meidän talon piha on pieni, mutta sympaattinen. Myös melko monitoiminen neliömäärästään huolimatta. Suureksi kasvanut kirsikkapuu tuo kotoista tunnelmaa ja valkoinen syreeniaita rajaa pihan kesäisin privaatiksi. Perennapenkit rehevöityvät kuunliljojen, rönsytiarellan, valkohärkin ja muiden monivuotisten kasvien ansiosta aivan itsestään vuodesta toiseen. Välittäjämme kysäisi, vaatiiko tämmöisen pihan ylläpitö ihan mahdotonta osaamista? Ei tosiaan vaadi, mitä nyt rikkaruohot on hyvä nyppäistä aina aika ajoin ja mahdollisesti joitakin kasveja harventaa, jotta niillä on tarpeeksi tilaa kukoistaa.

Kivetystä pitkin pääsee tepastelemaan pieneen hyötypuutarhaan. Talon toiselta seinustalta löytyvät omenapuu, karviainen, puna- ja mustaherukkapensaat sekä vadelmaa. Keskellä on kaksi isoa yrtti-/juureslaatikkoa, josta olen saanut siemenistä kasvattamalla hyviä satoja. Näiden jatkoksi on rakennettu minihiekkalaatikko, jossa lapset pääsevät mukaan kuopsuttelemaan.

Jos sattuu, että seuraavat asukkaat olisivat kiinnostuneita puutarhanhoidosta, olen piirtänyt kaksi A4:sta pihakarttoja, joista käy ilmi mitä kaikkea takapihalle kesän aikana kasvaa. Tilukset ovat vielä talven jäljiltä melko raavitun näköiset, mutta onneksi on valokuvat.

3 kommenttia

  • Ihanalta näyttää! Minulle oli kaikkein vaikeinta luopua edellisen talon pihasta, ei niinkään talosta vaikka sekin oli itse rakennettu. Talon rakentaa vuodessa, mutta puutarhan hyväksi saaminen kestää ainakin viisi vuotta. Paljon vaivaa ja rakkautta oli sinne pihaan vuodatettu, niinkuin varmasti teilläkin 🙂 Joskus kävin sitten ajan päästä alueella kierroksella, ja huomasin että uudet omistajat olivat muuttaneet pihaa aika paljon, ja jotenkin silloin vasta päästin kunnolla irti. Kun ei se enää ollutkaan se sama puutarha.
    Kaunis ajatus tuo että olet tehnyt pihasta kuvat. Toivottavasti saatte pihaa arvostavat uudet omistajat kodillenne!

    • Voi kiitos! Kyllä, juuri samat tuntemukset täällä. Oon itse asiassa miettinyt, että noin se varmaankin menee. Että kun näkee pihan vähän muuteltuna uusien asukkaiden jäljiltä, se ei tunnu enää niin haikealta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *