Tänä vuonna sovittiin (taas) ettei ostettaisi mieheni kanssa toisillemme joululahjoja. Tai ainakaan mitään suurta. Koskaanhan tämä lupaus ei ole pitänyt ja pahoin pelkään, että tänäkin vuonna ollaan molemmat, järkeilystä huolimatta, kääritty toisillemme nyssäkkäät pukinkonttiin. Joku lähetys oli nimittäin tulossa. Paketti, jota “en saisi avata missään olosuhteissa”. Hmm. No, kaikeksi onneksi olin varautunut tähän ja omastakin takaa löytyy muutama luvaton yllätys aattoiltaan. Radiossa varoiteltiin aamulla näistä pariskuntien välisistä lumesopimuksista. Saattaa tulla näpeille, jos _oikeasti_ toiselle ei olisikaan minkäälaista jouluyllätystä odottamassa.

Pääsin myös ensimmäistä kertaa miettimään lahjoja päiväkodin hoitajille! Tämmöiselle värkkääjäluonteelle tehtävä oli pelkästään mieluinen, eritoten kun esikoinen aamu toisensa jälkeen juoksee into piukeana päiväkodin aamupuuropöytään. En tiedä, mikä olisi tuntunut tänä syksynä tärkeämmältä kuin se, että pieni viihtyy uudessa hoitopaikassaan niin hyvin. Lyhyen pähkinnän jälkeen (ei krääsää, kenties jotakin syötävää) hoitajat saivat meiltä pienet purnukat ehtaa kotisinappia ja uuniomenahilloa, kiitoksena luomastaan turvallisesta ja lämpimästä ilmapiiristä.

Joulumenu on suunniteltuna ja laatikot uunitusta vaille valmiit. Purnukat ovat täynnä suklaita ja mieli viritetty hengähtämään muutaman päivän ajan. Joulukuusi näyttää ihanalta illan pimetessä. Rauhallista joulua teidän perheelle!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *