Pihasta luopumisen tuskaa

Kyllä, tämä on kovin paikka kerrostaloon muuttamisessa. Omasta pihasta luopuminen. Kyseessä varsin pieni (500 m2 ei paljoa heitä totuudesta), mutta sitäkin sulokkaampi pläntti, johon olen onnistunut muodostamaan voimakkaan tunnesiteen. Ja ei, en silti epäröi – olen niin kallellaan kaikkiin muihin muutoksen mukanaan tuomioon etuuksiin, että tämä yksin ei ollut tarpeeksi painava kaatamaan vaakakuppia toiseen asentoon. Lohdutan itseäni sillä, että pääsen nyt perehtymään parvekeviljelmien ihmeelliseen maailmaan. Siitä tulee nimittäin vehreä, sen tiedän jo. Seuraaville asukkaille on luvassa tiukkaa perennabriefiä, pihan historiakatsaus ja puuvärein väritetty pihakartta istutuksista. Sillä varauksella tietenkin, että heitä sitten sitä maailman aikaa sattuu puutarhahommat kiinnostavan.

Hyötypuutarha sijaitsee tässä aidan vieressä. Vadelmaa, puna- ja mustaherukkaa, karviaista, omenaa ja laatikot salaateille, yrteille ja kasviksille. Omenapuun juurella on itse nikkaroitu pieni hiekkalaatikko. Oli ihan pakko rakentaa lapsille joku paikka, jossa sai kuopsuttaa maata, jotta kukkapenkit saavat olla rauhassa. Toinen hyvä kitkemisrauhan tuoja: terassikeinu.

En ollutkaan napsinut tänä kesänä kuvia kirsikkapuusta, joten nämä kaksi edellistä kuvaa ovat viime kesältä. Puu on komistunut entisestään ja on kyllä yksi onnenkantamoinen pihassa. Siitä ruikulista taimesta kasvoi noin upea ilmestys! Tässä vielä linkki viimekesäiseen pihapostaukseen.

Palaan vielä kerran bloggaamisen elvyttämiseen. Yksi ylivoimaisesti kivoimpia puolia tässä hommassa on, että tulee kuvattua asioita ympärillä, jolloin niistä jää ihania jälkiä, joita muistella myöhemmin. Tiedän jo nyt, että tulen palaamaan näihin kuviin ja tunnelmiin tulevina vuosina. Koska ensimmäinen oma piha. <3


RELATED POST

  1. KastehelmiB

    25 August

    Onpa kaunis piha. Itse mietin muutama päivä sitten vähän samanlaisia asioita. Syksyllä oma piha näyttää vähän tylsälle ja varsinkin sitten kun kerää kaikki somisteet pois pihalta. Parvekkeen sen sijaan voi rakentaa viihtyisäksi keitaaksi valoineen ja taljoineen.

  2. Ymmärrän tosi hyvin sun fiilikset! Ihanalta näyttää, ja ihan varmasti tulee ikävä. Mutta lohdutuksen sananen – se ikävä tulee, mutta samoin tein pyyhkiytyy pois koska on muuta kivaa mielessä ja näkyvissä. Meidän takapihan terassia ja vaahteran katveen auringonläikkiä on ikävä, vaikka uusikin piha on olemassa. Ja sitten kun teillä ei omaa pihaa enää ole, niin älä herranjesta kettele näitä kuvia ainakaan! 😀

  3. Saara

    4 September

    Kaunis piha! Ymmärrän niin hyvin tunteesi. Pihaan tulee ihan oanlainen tunneside.
    Mutta uusia juttuja tulee ja pahn kirpaisu on luopumisvaiheessa ei oikeastaan enää sitten
    jälkeenpäin, kun siitä on jo luopunut. Tseppiä muutoksiin!
    Nimim. “aiemmassa elämässä kolmesta pihasta luopunut”

Your email address will not be published. Required fields are marked *