Minkälaista teidän arki on?

Minkälaista teidän arki on?

Olipa vaikea kysymys pullanpersolta ystävältäni tänään. Ensimmäisenä tulee mieleen, että kepeää verrattuna viime kevääseen, joka veti aika lailla luulot pois. Kun saa nukkua, rutiinit tuntuvat enimmäkseen rullaavalta. Mutta mitä syöminkien ja siivousten lisäksi, mitä meidän päiviin kuuluu?


Pullantuoksusta ei tässä osoitteessa ole viimeisten kuukausien aikana kovin usein nautittu (jos paistovalmiita croissantteja ei lasketa). Nämä kuvat toimikoot harhaanjohtavana markkinointina. Askarrellaan, maalataan, tanssitaan, keksitään leikkejä ja välillä syödään neljä pullaa. Sängyssä. Minkä seurauksena yöllä kärvistellään murusten seassa omaa leväperäisyyttä sadatellen. Katsotaan Kaapoa. Ystäviä käy paljon kylässä ja mekin liikahdellaan toisinaan kohti keskustan vilinää. Päiväunia nukutaan joustavasti, töitä tehdään kaikissa mahdollisissa väleissä sitäkin joustavammin. Puistoissa vieraillaan harvoin (etenkin näillä nurkilla, ulkoilusta muutenkin 7-). Rutiinit loistavat poissaolollaan. On oikeasti hankala vastata tähän kysymykseen! Tehdään milloin mitäkin.

Mihimpä sitä karvoistaan pääsisi. Meidän arki olisi ollut niin hyvin ennustettavissa jo ennen lapsia. Tehdään sitä, mikä sattuu sillä hetkellä innostamaan eniten. Välillä koti on maalaussessioiden jäljiltä levällään kuin jokisen eväät. Eilen tehtiin omenasosetta oman puun sadosta, joka ensin moukaroitiin haravan avustuksella alas. Perkattiin madonsyömät kompostiin ja valikoitiin parhaat kattilaan. (Oli erittäin hyvä kotiäiti-moment.) Tänään oli kaveri vauvadeiteillä ja huomenna olisi tarkoitus pakata likat autoon ja lähteä käymään ihmisten ilmoilla. Loppuviikon kalenteri on vielä naulaamatta.

Miten siellä päivät rullaantuvat? Muita epärutiini-ihmisiä?


  1. Jose

    3 September

    Ihana kuulla, että on muitakin lapsiperheitä ilman kellontarkkoja rutiineja! Me ollaan just sellaisia epärutiini-ihmisiä, joilla päivät menevät lähes poikkeuksetta vähän miten sattuu. 😀 En mä laita vapaapäivänä kelloa soimaan vaikka seiskalta ihan vain jotta sama rutiini pysyisi, se on ihanaa välillä herätä ilman kelloa. Hyvin on näköjään lapsikin oppinut rutiinittomaksi, joskus herää kasilta ja joskus kympiltä… Päikkärit toki pyritään nukkumaan suunnilleen samoihin aikoihin, mutta toisinaan ne venähtävät joko aloituksen tai pituuden suhteen ja sitten vaan eletään loppupäivä sen mukaan. Syömisrutiinit olisi ehkä hyvä olla edes vähän säännöllisemmät, vaikka toisaalta on ihan kiva ettei meillä kukaan kiukuttele jos ei ole ruoka aina samalla kellonlyömällä nenän edessä. 😛 Toivottavasti seuraava tulokas sujahtaa osaksi meidän rutiinitonta arkea niin kuin esikoinenkin teki.

Your email address will not be published. Required fields are marked *