Tässä se nyt on ilmielävänä, viimeisen vuoden suurin neulontaoperaationi: pilvenreunalla yliannostettu pitkä neuletakki. Tätä on tehty hartaudella, kirosanojen saatelemana, mökillä, sohvalla, kesällä ja talvella.

Aloitin projektin melko pian sen jälkeen, kun olin ensin nenä kiinni ruudussa opetellut oikean ja nurjan silmukan eron ja saanut yhden villasukkaparin vaivoin valmiiksi. Tein tämän takin alkumetreillä monta hölmöä virhettä, joiden idiotismi aukeni minulle vasta projektin edetessä. Tätä ei herran jumala olisi kannattanut aloittaa 3,5 sukkapuikoilla (!) ja ohuella villalangalla (!!). Kivoja ohjeita olisi ollut netti pullollaan (!!!). Niiden avulla olisin säästynyt monelta ohraleivältä. Hermoja on siis raastettu, mutta onneksi lopputulos palkitsee.

Yritin aluksi kirjoitella tekemisistäni muutamia harakanvarpaita paperille, jotta olisin voinut jakaa ohjeen täällä, mutta projektin pituuden vuoksi systemaattinen kirjaaminen romuttui. Prosessi meni kuta kuinkin seuraavasti: tein tämän pikkuvillatakin ohjeesta erittäin vapaasti sovelletun isomman version, valitsin kirjoneuleeksi Muita Ihania -blogissa vilkkuneen kauniin pilvenreunan ja varmistin eri palasten koon sopivuuden mallailemalla niitä jatkuvasti itseni päälle. Hidasta ja karmeaa, en suosittele kenellekään.

ps. Lankakauppa Kerän sivuilta löytyy Tiinan alkuperäisen Pilvenreunalla-takin ohjeet.

//

I finally finished my largest knitting project of all time – black & white wave-patterned cardigan.

77 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *