Sohvan verhoilu kävi ensimmäistä kertaa pesukoneessa ja selvisi ruljanssista puhtain, joskin ryppyisin paperein. Tussikatastrofista jäi muistuttamaan vain pienen pieni vaaleanpunainen laikku, jota ei pysty huomaamaan kuin erittäin tarkalla tihrustamisella. Tykkään muutenkin pitää torkkupeittoa istuinosalla, joten ei ongelmaa, ei ainakaan meidän sohvaperunan mielestä. Tassumiehen nenä on tuossa kymmenen senttimetrin päässä. Virallinen valvoja seuraa mamman näppäintyöskentelyä. “Hrrrr-rrr-purrr-hrrr”. Kamala kehräys käynnissä aina aamuisin.

Olen saanut muutamankin kommentin kissakuumeisilta sieltä ruudun toiselta puolelta. Tassuministeri lähettää terveisiä takaisin! Ajatelkaa, tämmönen murunen löytyi Hesyltä. Siellä näitä tyyppejä odotteli runsain mitoin uusia koteja. Pentuihin oli kovat jonot, mutta nämä aikuiset maakarit pötköttelivät ilman tietoa omasta kodista. Madottu, rokotettu, sirutettu, leikattu, sisäsiisti kaveri saatiin mukaan nimelliseen 50 euron hintaan. Ensimmäisenä iltana kisu köpötteli omalle hiekkikselleen ja hurautti tarpeensa sinne. Eikä sen koomin ole ikinä niitä  minnekään muualle tehnykkään (paitsi ehkä joskus kalauttanut kakat kaakeleille hienoisena vinkkinä kitkerän hajusista papanoista). Tuntuu kyllä, että ollaan päästy ihan hirveän helpolla.

Muiden kissojen kanssa Tassu ei tule toimeen, siitä oli maininta jo Hesyn kopissa. Kaveri oli nimetty siellä Pessiksi, mutta isoveljellä sattuu olemaan samanniminen koira. Tassumies on ihan kingi, muita ei parane tulla sen reviirille. Paitsi ihmisiä ja mielellään koko ajan. Ilman edellä mainittuja ominaispiirrettä ottaisin meille hyvin todennäköisesti toisen kissan.

Hajottamon Heidin kotiin tuo pientä elämän väriä todella suloinen, marsalkkasilmäinen parivaljakko: “Tähän asti mennyttä on mm. 8 kpl taulukehyksiä, 80 vuotta vanha perintömaljakko, Martelan Kilta-tuoli, Marimekon verhot, kaksi huonekasvia, kaksi kukkaruukkua, yksi viinilasi, yksi kahvikuppi sekä lukematon määrä revittyjä vessapaperirullia.” Voimia. :] Mut ne on niiiin sulosia! Toinen rakastettava kisupariskunta seikkailee All you need is White -blogissa. Jaksan aina tuijoitella näitä kavereita ja naureskella hauskoille kuvateksteille.

Kissat sitä ja kissat tätä! Heheh, olohuoneesta ja sohvasta lähdin kirjoittelemaan, mutta flow oli tänään tämmöinen. 😀 Mukavan rentoa sunnuntaita sinne! Nyt otan toisen jättimukin kahvia ja nautin joutenolosta täysin rinnoin.

53 Comments

    • Uskoisin se olevan Maine coon creme tabby – ainakin Googlen kuvahaun perusteella – mutta asiasta ei ole varmuutta. Toinen vaihtoehto norjalaisen metsäkissan ja maatiaisen sekoitus (tiedän yhden tämmöisen, melkein samannäköisen).

    • Maatiaisissakin on pitkäkarvaisuuden geenejä, eli hän todennäköisimmin on aivan täysin puhdas suomalainen maatiaiskissa. 🙂

      Erittäin komea herra on hän! Rapsutukset Hesyn entiseltä työntekijältä ruudun takaa, tosin hänen kanssaan emme tainneet olla samoihin aikoihin talolla.

      -Laura

    • Voi sehän olisikin hyvä asia, jos vain kissoilla on sama tilanne kuin koirilla – eli mitä jalostamattomampi, sitä terveemmät paperit, noin yleistäen.

      Kiva, että jätit kommentin! Tassu kotiutui meille reilu puolisentoista vuotta sitten. Oli varmaan tunteikasta olla Hesyllä töissä?

  • Vitsi miten ihania kuvia taas! Teillä on kyllä niin mielettömän kaunista ja sun blogista Kaisa on tullut yks ihan mun suokkareista. Anteeksi, että niin harvoin jätän kommenttia. Kaikki jutut kuitenkin luen 🙂

    Mulla olisi blogissani sulle haaste/tunnustus ♥

  • voi mikä kissakuume taas, mulla on ollut neljä kissaa…eri aikoina siis yksi lapsuudenkodissa, kolme itsellä mutta kerrallaan ei ole ollut kuin kaksi. päätin tosin joskus ettei meille enää kissaa tulisi, mutta toisaalta taas sitten…mitä ne karvat haittaa ja raavitut sohvat….kun niistä on niin paljon iloakin!

  • Tuo torkkupeitto on tosi kaunis ja sopii kivasti tuohon sohvan päälle tyynyjen seuraksi!

    Mun muruset on myös molemmat HESYltä, asuin Kurvissa ja ikkunasta näkyi pieneläinklinikka, josta kävin pojat hakemassa. Mä en harkinnutkaan muuta tapaa hankkia kissaa ja onneksi en, sillä nämä pojat ovat olleet kyllä mun elämäni suuri ilo jo 14 vuotta..

  • Voi ihanuus tuota Tassua. <3 Mä saan aina niin hyvän olon, kun luen näitä sun postauksia. Tassu on kyllä sellainen suloisuus. 😀
    Kuules ihanuus, mistä olet löytänyt noin kauniin torkkupeitteen (mustavalkoinen)? Heti kiinnitin huomioni siihen… Ylläri. 😀
    Toivepostauksena; Lisää niitä ihania Blogger-tutoreita. (Blondi tarttee jeesii, kaikessa tuollaisessa.)

    • Oi. <3 Mukava kuulla. Tämmöset kommentit tsempaa tässä hommassa, etenkin jos on blogikipinä karkuteillä. Vastaus torkkupeittotiedusteluun edellisessa kommentissa. ^^ Juu täytyy niitäkin muuten tehdä taas pitkästä aikaa!

  • Kyllähän nämä karvatyypit puhututtaa, nehän on perheenjäseniä. Kyllä teidän Tassumieskin on niin hyvänä pidetty, sen kyllä näkee! Varmasti onnellinen kaveri, lähtökohdat kun toisella olleet niin erilaiset varmasti. 🙂

    Terkkuja karviselle!

    • No sitä ne kyllä on! Olis mielettömän mielenkiintoista tietää, mikä Tassumiehen tausta on. Ei vaikuta erityisen traumatisoituneelta ainakaan ja on hyvin onnellinen katti nykyisin. 🙂 Välitetään, takaisin teidän kaksikolle.

  • Voih, teillä on niin kaunista! Ja tassumies vaikuttaa kyllä aivan hurmaavalta tapaukselta. Millonkahan minäkin voisin vihdoin oman karvatassun saada?! Ei varmaan vielä tähän kaupunkikaksioon ja näillä reissusuunnitelmilla hetkeen..

    • Pitkät reissusuunnitelmat on vähän kinkkisiä tämmösten kanssa. :/ Mutta kaksioon voi hyvinkin ottaa kisuliinin, se on jo niin paljon suurempi kuin löytöeläinkotien pienet kopperoiset tai lämpimämpi kuin tuolla taivasalla. <3

  • Blogiasi lukiessa ja kuvia katsellessa verenpaine kyllä aina laskee mukavasti. 🙂 Tassumiehelle terkkuja meidän kahdelta kissanrötkäleeltä, joista toinen (Alli-kissarouva) on Tallinnan löytökissoja ja tullut kotiin Pelastetaan koirat ry:n kautta. Mukavasti on mennyt meilläkin, yhteiseloa takana jo pian seitsemän vuotta. 🙂 Täältä voi kissakuumeiset kurkkia vapaana olevia, hyvää kotia etsiviä kisuleita: http://www.pelastetaankoirat.com/elaimet/kissat/

    • Mahtavaa. :)) Voi lämmin kiitos, takaisin molemmille ja kiitos linkkauksesta. Voi miten IHANIA!! Pus vei sydämeni <3 <3 “Pus on kiltti kissa joka viihtyy hyvin sylissä ja tulee toimeen muiden kissojen ja koirien kanssa. Leikkii paljon ja nukkuu yöt kainalossa”.

  • Ah mikä ihana Tassumies. <3 Täältä Neiti Karvahanuri ja Hirrrmuinen Herrasmies lähettävät terveisiä lajitoverille. On nuo karvaiset kaverit kyllä niin suloisia tapauksia. Välillä saattaa hermo mennä ja karvaa on ihan kaikkialla, mutta en halua valittaa, positiiviset polet voittaa negatiiviset mennen tullen. 🙂

    • Ahahahahaha täällä toinen karvahanuri. Nytkin iso rasta pyllyssä, mutta leikkaaminen on miltei mahdoton homma. Ja kyllä voittaa, ihan helposti.

  • Gnäääh. Mun piti kommentoida jotain todella
    fiksua valkoisen sohvan tuskasta (sanotaanko että jos asuu vuodesta poissa ulkomailla ja mies kotona,on valkoinen sohva melkoisen mielenkiintoinen projekti…miten voi yksi ukkeli sotkea paljon) mutta nyt mun silmissä siintää vain soma kissukka ja torkut . Ei tule mitään tästä kommentoimisesta nyt. Jännä juttu 😀

  • Aah :), kuulostaa niin tutulta tuo tahrashow! Tehtiin ehkä yksi elämän parhaimmista päätöksistä ostaa valkoinen sohva, jonka päälliset voi heittää koneeseen ja joita voi mielin määrin hinkutella tahranpoistoaineilla. Adean sohva meilläkin, ja taitaa itse asiassa olla tismalleen sama malli ja koko kuin teillä (Band, 120 cm syvä?). Sohvaa on pesty ehkä 5 krt ja aina on tullut kuin uusi!

    • No on justiinsa sama! Helpottavaa kuulla! Ja tosiaan kiva, kun on ihan vitivitivalkoinen, niin voi heittää vaikka kloriittiin tarpeen vaatiessa. Olin kyllä tosi tyytyväinen tähän ensimmäiseen pesutulokseen. Kangas ilmeisesti ittessään semmosta, että lika irtoaa hyvin. Meillä kaatunut mm. molemmilla kahvit ihan kumoon tuohon istuinosalle jo varmaan pari kolme kk sitten. Eikä häivääkään jäänyt.

  • voi ihanuus mikä postaus <3 tämä sun blogi on yks parhaista, en voi enää kuvitellakaan blogimaailmaa ilman tätä! tulin töiden jälkeen tänne ja tänne jäin lueskelemaan :D. tätä kun lukee niin tuntuu jotenkin kuin olisi tullut kotiin, samanlainen fiilis siis valtaa mielen. kotoinen ja lämmin fiilis. hyvää mieltä saan täältä rutkasti joka kerta. ja tuo kissaherra, katselisin hänen kuviaan loputtomiin! ihana hänen elämänasenne; niin rennon letkeä. mikä onni että kohtasitte ja toisenne saitte! 🙂

    • Voi S. Olipa ihana kommentti. Raskaan päivän jälkeen tulin väsyneenä piipahtamaan blogissa ja sinun ansiosta onnellinen (ja liikuttunut) hymy levahti kasvoille. Tuli niin kiva mieli. Tämä lausahdus antaa niin suuren määrän energiaa tähän koko touhuun, ettet tiedäkään. 🙂 Oli mustakin onni, että tuo palleroinen päätyi meille. Se vaan on niin kiltti ja rakastettava, että varmaan pakahdun palasiksi joku kerta. Tuonut odottamattoman paljon sisältöä elämään.

  • Hei! Selailin blogiasi ja kotisi on ihana! Mistä nuo pastellisävyiset (minttu/harmaa) tyynynpäälliset on? Aivan ihanat!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *