Tattarisuon antiikkihallilta tulee harvemmin lähdettyä tyhjin käsin kotiin. Viime kerralla tepastelin toiveikkaana matoilla ja tuoleilla täytettyyn yläkertaan. Noin kymmenen minuutin kuluttua askelsin rappusia alas onnenkiilto silmissä likaisen, vähän kieron ja toisesta päästä purkautuneen ryijyn kanssa. Paljonko? Olin kai hitusen säälittävä näky – sain maton tupaantuliaislahjaksi hallin yrittäjältä Helenalta, jonka aarteita olen käynyt hipelöimässä jo usemman vuoden ajan tasaiseen tahtiin. 

Näytin ryijyvanhukselle eilen juuriharjaa ja vanutin reunoja suoremmiksi. Värit kirkastuivat silmissä! Kun saan vielä purkautuneen reunan pääteltyä, on melkein roskistuomion saanut matonrepale jälleen iskussa.

16 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *